Sori hei kamut, että vaihtelen blogin ulkoasua yhtenään. En vaan voi sille mitään, että vaihtelu virkistää niin pirusti. Etenkin kun on eilen ollut moisessa stressissä, ja tänään kuitenkin selvinnyt päivästä niin sanotusti mustelmitta.

Ja Oedipalla on uusi kaunis blogi!

Lisäksi minulla huomenna syntymäpäivä.
Juurihan vuosi sitten kirjoitin tänne syntymäpäivästä.
Ja nyt se on taas.
Minulla on aivan liian usein syntymäpäivät.
Kohta en enää osaa arvostaa syntymäpäiviäni, kun aika niiden välissä lyhenee ja lyhenee.
No, nyt ainakin tiedän, miksi aikuiset eivät juhli syntymäpäiviään kuin ehkä kymmenen vuoden välein: aikuisena aika menee niin nopeasti, että kymmenen vuotta tuntuu yhtä lyhyeltä ajalta kuin lapsena yksi vuosi.
Surullista.

Ennen ajattelin, että ihmiset ovat naurettavia, kun puhuvat "joka sekunnista nauttimisesta" ja "elämisestä tässä hetkessä" ja että "elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi" ja läpäläpä.
Minähän elin hetkessä enkä tuhlannut sekuntiakaan.
Mutta helppoahan se oli, kun oli vielä nuori. Siis tarkoitan statukseltaan nuori, eikä enää lapsi tai vielä aikuinen.
Aikuisena on oikeasti koko ajan niin kamala kiire ja sata asiaa hoidettavana, että jos ei jostain syystä heittäydy silloin kun aikaa olisi tarjolla, peli voi olla menetetty.

Että tämmöistä ilmestyskirjaa tällä kertaa.