Aamupäivällä tuli soitto yliopistolta: "Hyvää päivää! Olette anonut todistusta, ja [toim.huom. tutkinnon uudistuksen uhrina] teiltä puuttuu muutama nyttemmin vaadittava kurssi. Mitenkähän se on mahdollista?"

"Joo" sanoin, "olen saanut niistä korvaavuuden."

"Jaa... minä vain tarkistin..." mumisi sihteeri, eikä selittänyt olisiko kyseessä jokin ongelma.
Tulisinko saamaan papereita ikinä? Olisinko menettämässä juuri sitkeydellä ansaitsemani työpaikan pätevyyden puuttumisen tähden ja paikkani maailmassa?

Nyt maha on sekaisin siitä, saanko papereita ollenkaan. Amanuenssi, joka korvaavuudet minulle tuolloin lupasi, on jäänyt äitiyslomalle jo vuosi sitten. Olen muutenkin koonnut opintojani kuin tilkkutäkkiä: perusopinnot Joensuun avoimesta, kandin tutkinto Jyväskylän yliopistosta, maisteri-opinnot Turusta ja pitkä sivuaine TaiKista. Antaisivat armosta nyt todistuksen, niin pääsisivät mokomasta erikoistapauksesta kerralla eroon.



Ja aamulla pitäis olla lentokoneessa ihan viileenä.