Olet varmasti huomannut viime päivinä yhteiskunnassamme olevan jotakin tekeillä. Olet ehkä huomannut uutisten loppukevennyksestä, että jotkut taideopiskelijat ovat osoittaneet mieltään jossain, jostain.

Minunkin on nyt kannettava korteni kekoon, ja kerrottava sinulle, mistä oikein on kysymys:
Viisaat miehet ovat keksineet huippuinnovatiivisen idean. Nimittäin yhdistämällä Helsingin kauppakorkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun saadaan tulokseksi ylivoimainen, mahtava huippuyliopisto, jonka vertaista ei näillä main tunneta. Sen rahoituksesta (aluksi) 10% tulisi erityiseltä säätiöltä, jonka hallitus koostuisi erinäisistä elinkeinoelämän vaikutusvaltaisista hahmoista. 90% rahoituksesta tulisi valtiolta (aluksi), mutta säätiötulojen asettaminen verovähennysoikeutetuiksi auttaisi varmasti valtiota havahtumaan sievoisten verotulojen hupenemiseen ja näin se varmasti tulisi pienentämään osuuttaan huipputuottavassa innovaatioyliopistossa.

Kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun puolesta esitys on mitä mehukkain. Myös pieni osa Taideteollisesta korkeakoulusta (rehtorin lisäksi) on yhteisen huippuyliopiston kannalla.
Mutta...

Eräs erittäin huolestuttava seikka uudessa innovaatioyliopistohankkeessa on taidekasvatuksen asema. Miten on mahdollista sovittaa taidekasvatuksen laitos intresseiltään ja arvomaailmaltaan jopa pitkälti vastakkaiseen innovaatioyliopistoon, jonka resurssien jakoa säätelisivät käytännössä elinkeinoelämän taloudelliset intressit?!? Elinkeinoelämän lyhytnäköisiin intresseihin eivät taatusti mahdu taidekasvatuksen tuottamat innovatiiviset ja luovat veronmaksajat.

Lisäksi tätä esitystä on suunniteltu parisen vuotta salassa, sillä jopa hallituksessa istuvien jäsenten korviin on kantautunut vain epämääräisiä suunnitelmia yhteistyöstä [jossa sinänsä ei ole mitään vikaa]. Kuitenkin yhtäkkiä pöytään on lyöty pitkälle suunniteltu esitys, jossa vaihtoehtoja ei tarjoilla!

Näinkö Suomessa tällä hetkellä saunotaan keski-ikäisten miesten kesken suuria linjauksia?