Mä olen jo kakskytviis, ja mulle on ehtinyt vuosien kuluessa syntyä siitä kaikenlaisia ennakko-odotuksia.

Kaikki puhuvat siitä, niinkuin sä et olisi aikuinen etkä mikään, jos et ole ainakin kerran elämässäsi kokenut sitä.
 Tai ainakaan sä et voi sanoa siitä juuta etkä jaata, ellei sulla ole omakohtaista kokemusta.

Mä odotin siltä ehkä liikaakin, koska nyt on vähän tyhjä olo.

Se ei oikein tuntunut miltään.

Etenkin aluksi tuntui, kuin se ei olisi edennyt yhtään. Samaa paikallaan junnaamista.

Lopussa tahti kiihtyi ja oikeastaan viimeiset minuutit jäivät eniten mieleeni.

Puhun nyt oopperasta.
Olin katsomassa Mozartin Zaiden.
Toki musiikki oli kaunista ja klassista, mutta silti mua ihmetyttää, miten vuodesta toiseen suuret näyttämöt esittävät kökköjä kolmesataa vuotta vanhoja teoksia. Ja vaikka etenkin naisosanesittäjä lauloi tosi taidokkaasti, oopperamainen kiljukaulailu ei taida sittenkään olla mun valikoivia, tietoisia korviani varten.. [tosin yksi basso oli kyllä aika herkku, ääneltäänkin]

Parasta koko esityksessä oli ehkä se, että rouva Tämän Tasavallan Presidentti istui näytöksessä aivan takanani ja sain kuunnella hänen vallankahvaa hypistelevien käsiensä taputuksia.
[turvamiehet kai luulivat soluttautuvansa väkijoukkoon]