No niin. Nyt se on täytetty.
Ääni meni, toivottavasti ehdokas pääsee eduskuntaan.

Maj Karma oli äänekäs [ja kun korvissa oli tulpat, joitui kärsimään Ylpön epävireisestä laulusta], ja keikalla ahdasta ja liikaa riehuvia nuoria miehiä. Valivali.
:)

Jarkko Martikainen puolestaan oli mahtava ja intensiivisesti sekä interaktiivisesti läsnä. Mies ja kitara. En ollut kuullut uuden levyn biiseistä kuin yhden, ja silti fiilis oli todella hyvä. Vaikka laulut kertovat pääosin rakkaudesta, jotenkin ymmärrän Martikaista. Nuoruuden yhteiskunnallinen angsti sanoituksista on väistynyt, ja kantaaottavuus vaihtunut oman elämän ja parisuhteen pohdintaan.
Ukko alkaa vanheta.
Niin kuin me kaikki.
Sculptorissa [galleria] oli ihana teos Tarja Pitkänen-Walterilta: siinä pienen pienet maalia täynnä olevat kumisaappaat olivat matkalla eteenpäin, ja jättivät jälkeensä värikkäitä maalipilkkuja.. Teokseen kuului myös marjanpoimuri, jonka sisältä kuului linnunlaulua.
Arvatkaa tekikö mieli alkaa tuottamaan maailmaan lisää pieniä mustikanpoimijoita?