Melkein siltä kyllä tällä hetkellä tuntuu.

Viikko on taas ollut liian täynnä.
Kivatkin kurssit alkavat aiheuttaa stressiä, kun ei ole aikaa palautua ja paneutua tehtäviin.
Jouduin lähtemään tänään kahdeltatoista koulusta ihan järkyttävän väsymyksen takia, vaikka koulua olisi ollut neljään saakka. Työpäivä alkoi sitten neljältä ja jatkui puoli yhdeksään. Onneksi lintsasin iltapäivän, kävin ostamassa apteekista Beroccaa, jota kietaisin lasillisen, sitten nukuin tunnin ja menin töihin.


Venynyt päivä koulua, sitten nukkumista ja välillä töitä.
Sitä tää on.
Joululomalla helpottaa sikäli, että on vain nukkumista ja töitä. Aatonaattoiltana ehdin hypätä junaan, ja sitten pariksi päiväksi huilaamaan vanhempien luokse.


Vitsi on siinä, että tämä ei ole yhtään mun tapaista toimintaa. Yleensä osaan jättää sitä kullanarvoista aikaa ihan vain olemiseen. Mä tarvin olemista ja oleilua. Sellaista nollaamista ja aikaa omille ajatuksille.

Okei. Nyt ei kulje.
Mutta huomenna aamupäivällä menen ostamaan digitaalipianon osamaksulla. Jee. Jos sitä joskus ehtisi soittamaankin.

Sitten illaksi töihin..