Katsoin eilen Poikkeustilan jälkeen keskusteluohjelma Voimalan, jonka tavallisesti katson maanantai-iltaisin. Ohjelman näkökulma ajankohtaisiin aiheisiin on hieman kriittinen, ja keskustelun tasoon voi yleensä luottaa.
Tällä kertaa neljän haastateltavan joukkoon oli jostain ihmeen syystä eksynyt entinen tv-kasvo, Lenita Airisto. Olisin todella toivonut, että hän olisi tälläkin kertaa jäänyt vain "kasvoksi", sillä joka kerta avatessaan suunsa, tunsin voimakasta myötähäpeää.
Argumentit olivat yksinkertaisia, ja huokuivat 60-luvun yksioikoista naiskuvaa. Ja haloo! Kuka sivistyneenä itseään pitävä ihminen voi vieläkin kritiikittömästi puolustaa tapaus Susan Kurosta? No minä kerron: Lenita!
Muut [älykkäät] haastateltavat pyörittelivät silmiään, eivätkä meinanneet saada suunvuoroa tältä kansakunnan historian omalta lempilapselta..

Miksi, suomalaiset, miksi?!

Niskakarvani nousivat pystyyn kuunnellessani Airiston puhetta naisista. Aivan kuin olisi jokin homogeeninen ryhmä, Naiset, jonka lipunkantajana toimisi Lenita, ja jolla olisi saman kaltaisen anatomiansa myötä jotenkin automaattisesti yhteiset mielipiteet ja päämäärät.
Kyllä tuli Judith Butleria ikävä!

Mutta onhan sentään Lenitan itsensä mielestä hienoa, että hän on päässyt ulkonäkönsä avulla hyviin asemiin, ja sitten voinut näyttää miehille älynsä. NIIN SIIS ANTEEKSI MINKÄ?