Neljä tuntia keskenkasvuisten kanssa vastaa kahdeksaa tuntia täysjärkisten aikuisten parissa työskentelyä, väitän minä.
Olen lyhyenkin päivän jälkeen aivan puhki, kun joka sekunti on oltava joka solullaan 150% läsnä hetkessä. Kuluttavaahan se on. Ja minulla on vielä suht helppo ja mukava luokka.

Niin että kuka vielä kehtaa arvostella opettajien "lyhyitä" työaikoja ja pitkiä kesälomia: tervetuloa kokemaan itse, tarjolla kevyttä kenttälounasta.

Onneksi on viikonloppu. Varasin pöydän alakerran venäläiseen ravintolaan. Ensimmäisen Oikean työn palkkapäivän kunniaksi. Menköön nyt, on se ansaittu. Jos maailmassa ei olisi viikonloppuja, minä menisin takaisin Alkoon töihin.