Kun tulin koulusta, se oli tipahtanut postiluukusta.

Vaaleanruskea siisti ja litteä pahvipaketti.
Se oli paljon parempi kuin kirjakerhon muhkurainen kuukaudenkirjapaketti. Tämä puolestaan ei ollut eilen mahtunut siitä pienen pienestä pystymallisesta postiluukusta, jonka epäilen nähneen vähintään koko kekkosen ajan.

Siistissä vaaleanruskeassa paketissa oli siisti, oranssi kirja eli Leena Krohnin Mehiläispaviljonki, kertomus parvista.
Olen haltioissani, mutten ole vielä aloittanut. Jotenkin tuntuu, että tätä herkkua haluaa säästää. Mikä on kyllä aika tyhmää, sillä kirjanhan voi lukea vaikka kuinka monta kertaa.

Jos saa mainostaa, niin voin suositella AdLibris-kirjakauppaa.

Ainiin,  yksi yllätysasia siinä kirjakerhon muhkurapaketissa oli: olin nimittäin saanut sen tiimoilta postia postinkantajalta. Kuvitelkaa, eihän mikään ole hauskempaa ja harvinaisempaa, kuin saada postia itseltään postinkantajalta!

Hän oli lähettänyt minulle kortin postiluukustamme, jossa luki, että kirjakerhonmuhkurapaketti ei mahtunut postiluukustanne/laatikostanne, voitte noutaa sen lähipostistanne klo 14 jälkeen.
Ja aivan omakätinen postinkantajan nimikirjoitus.

Hänellä oli aika huono käsiala, mutta tulin kortista hyvin iloiseksi. Etenkin siksi, että kuvittelin tuon paketin olevan se paketti, joka tulikin vasta tänään.

Mennessäni postiin kello 14 jälkeen, tulin passittaneeksi Paasilinnan sinne mistä oli tullutkin, enhän minä sitä kirjaa halunnut!


Ei ole ketään, joka ei kuuluisi Vaihtuvan todellisuuden kerhoon....