Hitsi kun alkoi ahdistaa telkkariohjelma, jossa USA:n pressanvaalien hävinnyt [älykkäämpi] osapuoli muistutteli ilmastonmuutoksen seurauksista. Inhottaa katsoa oletettavaa totuutta suoraan silmiin.

Tuli taas se olo. Siis että uskaltaako tähän maailmaan mitään lapsia ikinä tehdäkään. Juuri kun olen alkanut suhtautumaan ajatukseen positiivisesti. Kamalaa. Tiedän että tämä asia tulee pysymään mielessä taas pitkään.

Ja sitä paitsi sain huonon omatunnon siitä, että lennämme miehen kanssa ensi viikolla Lontooseen. Lentoliikenne on pahin ilmaston saastuttaja. [puolustukseksi täytyy ajatella, että me lennämme tätä nykyä keskimäärin kerran kahdessa vuodessa, joten ehkä olemme armahdettuja ja ansainneet lomamme]

No. Jos lähdetään siitä, että omaa ekologista selkäreppuaan alkaa tällaisessa huippuelintason maassa kantamaan pikkusormella, ei tästä niin kutsutusta elämästä tule kyllä yhtään mitään. Mutta turhanpäiväistä tyttöilykulutuskulttuuria yritän kyllä välttää ihan periaatteesta jokapäiväisessä elämässäni.