Kylläpä oli virkistävää olla tänään Kiasmassa kahdenkymmenenyhden ekaluokkalaisen ja yhden tokaluokkaisen kanssa.
"Voi ei, loppuks tää jo!" kuului porukasta, kun opastus oli ohitse.
Kaikkien mielestä museossa oli ollut huisin hauskaa. Lapset olivat mitä parhaita nykytaiteen vastaanottajia. Kukaan ei ihmetellyt, miksi museoon oli tuotu mitä ihmeellisempiä vempaimia, ja miksi joku kutsui niitä taiteeksi. Kelläkään ei ollut valmiita ennakkoluuloja siitä, millaista taiteen kuuluisi olla. Lapset kertoivat ajatuksiaan ja ideioita liittyen teoksiin. He kertakaikkiaan toimivat paikanpäällä juuri niin avoimesti, kuin nykytaiteen museossa kuuluukin.
Keskustelimme retken jälkeen omassa luokassa teoksista, ja oli ihanaa huomata se aito kiinnostus, joka lasten kommenteista huokui!

Mahtavaa ajatella, että tämänpäiväisen retkemme kulttuurinen ja yhteiskunnallinen merkitys lienee suurempi kuin arvaammekaan. :)