Tulin äsken kotiin kimpsuineni ja kampsuineni.

Maalla oli mahtavan aurinkoista ja ihanaa.
Kesä oli jäänyt sinne, vaikka kalenteri näyttää jo melkein syntymäpäivääni.

Syksyn huomasi vasta seisoessaan pimeässä rantasaunan terassilla, katsellen tyyneen veteen heijastuvaa kirkasta tähtitaivasta.
Okei, myönnän, että kuulostaa yltiöromanttiselta.
Sama se.
Totta joka sana.

Oikeasti huomasin kyllä syksyn jo ennen pimeän tuloa, heti bussista astuessani. Oli pakko vetää syvään ilmaa nenän kautta monta kertaa. Tuoksu on huumaava, eikä siitä pääse iloitsemaan pääkaupungin keskustassa.
Olen kyllä ollut koko ikäni syksynnuuskija, mutta nyt se korostuu. Kun asuu paikassa, jossa jonain aamuna haisee itänaapurin savu ja toisena ihan oma-maa-mansikan pakokaasu, alkaa välittää tosissaan raikkaudesta.

Kävin myös sienessä. Kerrottakoon, että rakastan sienestämistä, vaikka saan aika harvoin kehuttavaa saalista. Ja vaikkakaan en järin pidä sienistä, niitä on hienoa kerätä. Kerrankin saa tuntea itsensä lähes aidoksi keräilijä-metsästäjäksi.
Tosin siis vain keräilijäksi. Taloudessamme metsästyspuolen hoitaa se yksi kaupunkilaispoika, joka jostain ihmeen syystä innoistui hirvenmetsästyksestä ja aikoo vakain aikein jatkaa harrastustaan.
Sopii minulle. Pakko sopia. Sitäpaitsi on oikeasti olemassa rappiollisempiakin tapoja viettää syksyisiä viikonloppuja, saati epäeettisempiä keinoja hankkia lihaproteiinia, jos sitä kuitenkin syö.

Huomenna olen lähdössä työporukan kanssa Tallinnan päiväristeilylle. En ole mikään risteilyjen suuri ystävä, mutta tämän kerran, kun houkuttelivat niin kovasti.
Onneksi ollaan vain päivä.

Olen muuten taas toistanut vähemmän-toivottavaa-itseäni. Minulla on rästissä kaksi suurehkoa kotitehtävää. Molemmat ovat mukavia tehtäviä, tosin melko työläitä:
JA KUMMANKIN OLEN JÄTTÄNYT VIIMEISELLE VIIKOLLE.
Että suututtaa. Jotenkin annoin itselleni anteeksi sen, että lukiossa ja aiemmin yliopistossakin jätin tylsien aineiden lukemiset ja läksyt viimeiselle illalle, vaikka se usein näkyi tuloksissa.
Nyt kuitenkin melkein kaikki kurssit ovat huippuja, ja olisi kiva panostaa.

Mutta niska tuntuu olevan liian kaukana kiinniotettavaksi..



no, kyllä mä ehin ne viikossa tehä..