Olihan päivä taas. Ketutti jopa kiltit lapset, ja varsinkin kahdella viimeisellä tunnilla pinnani oli kuin pikkasen yläkanttiin viritetty viulun kieli, vaikka aine oli käsityö ja paikalla oli vain puoli luokkaa - se kiltimpi ryhmä.
Kyllä kai nekin sen huomasivat.
Sitten vielä parahiksi opekokous. Onneksi siellä oli mahdollista vain kököttää hiljaa sohvan nurkassa ja näytellä aktiivista nyökkäämällä ja kohottamalla kulmakarvoja aina kun reksi otti katsekontaktia.
Kyllä kai nekin sen huomasivat..
Mutta pieni valkoinen teeskentely lienee sallittua maanantai-iltapäivisin?

Raitis ilma ja musiikki saavat ajatukset pois kouluasioista. Paitsi Jumalan kämmenellä tai Taas uusi koulupäivä aloitetaan. No, niitä ei onneksi löydykään meidän levyhyllystä.

Piristystä ja jaksamista itse kullekin pimeneviin päiviin! Repikää mun nuoruudesta.