Jotakin oli kehiteltävä tämänkin blogin hengen pitimiksi. Aloin siis jälleen kirjoittaa. Valitsin ensimmäiseksi aiheekseni ajan, sillä tuntui tarpeelliselta alkaa jostakin. Ja siihenhän aika on erinomainen aihe.. vai onko?

 

Joka tapauksessa..

..elämäni on muuttunut sitten edellisten kirjoitusten. Aikakokemukseni on tällä hetkellä pysähtynyt, jotenkin kelluva. Olen saanut lapsen. Huhtikuun lopulla poistuin työpaikaltani, ja sen jälkeen minun ei ole tarvinut juurikaan ajatella aikatauluja. Ei sovittuja palavereja, lukujärjestyksiä, asiantuntevia lausuntoja, saati henkilökohtaisia opetussuunnitelmia, työhyvinvointikyselyitä tai kehityskeskusteluja. Minun tehtäväni on nyt elää hetkessä.

Tein muutama vuosi sitten kuvan ja tekstin, jossa käsittelin sen hetkistä aikakäsitystäni.

 

             

 

Huokaan helpotuksesta ajatellessani, mistä kaikesta jään nyt ulkopuoliseksi.

Ja tuleehan meille Hesari, josta voin aina tarkistaa mikä päivä on.