Huomasin tänään olevani burn outin partaalla. On tuntunut siltä koko iltapäivän, ja äsken oli pakko lähteä pitkähkölle lenkille ja laittaa kuulokkeisiin soimaan vanhaa CMX:ää lujalla.  Minulla vanhan CMX:n kuunteleminen kovalla on yleensä merkki jonkin asteisesta stressistä. Että ihan kuin ei olisi ollenkaan palautunut viikonlopun aikana, vaikka minulla olikin teoriassa varsin rentouttava ja rauhallinen viikonloppu [mitä nyt jännitti vähän se asunto, jonka näyttö oli sunnuntaina.. tosin sekin kotiehdokas meni puihin ankean ympäristön vuoksi].

Paluumatkalla koulusta kotiin muistin miettineeni joskus aiemmin, että enhän minä ole sellainen tyyppi, joka joutuisi uupumuksen kouriin. Minähän olen suurpiirteinen, rennon letkeä ja välillä suorastaan laiska ja vastuuta välttelevä ihminen.
Joo, hehheh. Opettajan työssä pystyy ehkä juuri ja juuri olemaan välillä vähän suurpiirteinen ja toisinaan hieman letkeäkin, mutta vastuutasi et pysty välttämään.
Opetussuunnitelman toteuttaminen on opettajan velvollisuus. Olisi myös suotavaa tietää prikulleen missä pikkukullannuppuset menevät milläkin elämänsä alueella, ja ehkä tankata vesoihin myös kaikenlaista pienempää ja suurempaakin oppia.

Välillä se tuntuu kamalalta.