Koulupäivän päätteeksi huomasin, että kaulaliinani oli hukkunut. Kiertelin päivällisiä kulkureittejäni, kävin ruokalassa ja parissa vessassa kuitenkaan mitään löytämättä.
Onneksi ilma oli lämmin enkä lainkaan kaivannut kaulaliinaa, ja päätinkin suunnata kaupungille etsimään uutta kevättakkia.
Löysinkin sellaisen kivan ruskean edullisesti, ja lähdin väsyneenä mutta onnellisena kotia kohti.
Mies oli tässä välissä soitellut ja kertonut menevänsä suoraan töistä musiikkikirjastoon.
Kotiovella aloin kaivaa avaimia repusta.. kaivoin kaivamistani, mutta mitään ei löytynyt isosta eikä pienestä taskusta.
P*rkele.
Ei muuta kun soittamaan miehelle, että alahan laputtaa kotiin päin jotta pääsen sisälle..
Siinä sitten istuskelin vaivautuneena rappusella varmaan 20 minuuttia.
Ohi meni yllättävän monta naapuria.
Yhdelle tytölle selitin että olin hukannut avaimeni koulussa ja että apu oli tulossa pian, mutta naapurin tenusetä ei edes huomannut minua siinä rappusella, vaikka kotiutui aivan nenäni edessä Alkon kassi kainalossa.
Sitten mies vihdoin tuli, ja pääsin sisälle.

Toivottavasti ne löytyvät huomenna.
Vähintään avaimet.