Mikä siinä on, että joidenkin ihmisten on pakko aina lytätä toiset? Jos minä kerron että minä olen tekemässä jotain tai menemässä jonnekin, miksi toisen on Aina lytättävä se asia tai paikka heti seuraavassa lauseessa.
On välillä raskasta tämä "ystävänä" oleminen.
Tekisi mieli sanoa henkilölle tästä, ja eilenkin vihjasin melko suoraan, mutta ei se auta.
Yritän viilentää suhteita, ja taas pitkän ajan päästä en edes muista miksen ole pitänyt yhteyttä.. ja pidämme taas kunnes tajuan jälleen.
Ikävää on, että henkilö pitää minua hyvänä ystävänään. Minun on pakko myöntää, etten kykene samaan. Ei tulisi mieleenikään avata itseään hänelle; näyttää piirustuksia tai laulaa.. vaikka minulla onkin hyvä itsetunto ja muiden ystävien seurassa moinen tuntuu luontevalta.
Puhumme vain hänen "saavutuksistaan".

Olen hämmentynyt ja harmissani negatiivisista ajatuksistani.


Ja vielä selvennyksenä, että nyt en tarkoita ketään Teistä ihanat ystäväni, jotka ehkä saatatte lukea tätä. :)