Lähdin eilen ekstemporee Tampereelle töiden jälkeen, ja suuntasin Tullikamarille ensin Absoluuttisen Nollapisteen keikalle, joka oli muuten tositosi hyvä! Oli jännän kivaa olla yksin keikalla, ja olin melkein eturivissä vielä. [paikalla ei ollut ihan älyttömästi ihmisiä, sillä bändi soitti tavallaan Zen Cafen lämppärinä, ja noiden bändien fanit eivät välttämättä ole samoja tyyppejä, siis välttämättä] Soittivat myös vanhoja aivan loistavia hittejään, kuten Silti ja Saatteeksi sekä Savu meihin. Sekös lämmitti mieltäni.

Sitten illemmalla [by the way, ihan liian myöhään] yhdeltä aloitti hallin puolella Zen Cafe. Istuimme katsomossa, mikä olikin hyvä ratkaisu. Bändillä oli ihan kiva videoshow koko keikan ajan lavan takaseinällä, ja kyllähän sitä käsimertakin oli hauskaa katsoa kauempaa ja korkeammalta.
Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että Eräs Saara kuvasi tässä taannoin aika osuvasti Zen Cafen musiikkia.. Olen jossain määrin samaa mieltä, lukuunottamatta bändin ensimmäistä levyä, joka on hyvä.
Sekä sanoitukset että sävellykset [sovituksista puhumattakaan] ovat niin helpostilähestyttäviä, että vetävät massoja puoleensa. Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta helppous ja yksitoikkoisuus lienee suurin syy minkä vuoksi minä keitän mieluiten omat kahvini itse.