Ollessani tänään kuoron ylimääräisissä harjoituksissa olin saanut puhelimeeni seuraavan viestin:
Tulin sitten pesseeksi koneellisen pyykkiä vain todetakseni, että olin unohtanut laittaa pesuainetta.
Se oli mieheltä, joka oli kotona. Ei siinä vielä mitään. Hän pyöritti hynttyyt uudemman kerran Bioluvilin kera.
Olipa hän yrittänyt imuroidakin, mutta oli joutunut sammuttamaan koneen sillä pelkäsi pienten virpojien kuulevan rappukäytävään, että meillä on joku kotona. Ovikello oli kuin olikin soinut, ja mies ei ollut voinut olla avaamatta [koska hän muisteli lapsuudessaan kaikkein kamalinta virpomisessa olleen sen jos joku ei avannut ovea..]. Oven takana oli ollut kaksi noin yksitoistavuotiasta tyttöä. Mies oli ollut todella vaivautunut, ja antanut heille eurot tyttöön, meillä ei tietenkään ollut suklaamunia [koska olimme syöneet ne itse..]. Mutta ei vitsakaan ollut kyllä miehen virpomisvitsa-mittapuun mukaan hääppöinen. Itse kyllä ajattelin tyttöjen ehkä nähneen vaivaa sen eteen, kaikennäköisiä vempaimia siihen oli ripustettu piipunrassista lähtien.
Okei.
Tässä muuten linkki, tulin pohtineeksi tulevaa kirkkovuoden juhlaa vanhassa blogissani:
Kommentit